Loomailua, kirjontaa ja syksyn kiireitä. Ei lomailua.

Huh huh! Tänä syksynä on tullut paiskittua kouluhommia liiankin kanssa ja vapaa-aika on ollut lievästi sanottuna kortilla. On pitänyt blogiakin päivitellä, mutta energia ei vain ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Vielä pitäisi jaksaa ensi viikko, jonka jälkeen alkaa viikon "loma". Loma lainausmerkeissä, sillä kyseisen viikon jälkeen alkaa kolmen viikon perusharjoittelu koulussa ja lomaviikolla pitäisi tehdä muutama tuntisuunnitelma opetettavilleni käsityöntunneille. Perusharjoittelussa jokaisen pitää opettaa 10h itsenäisesti ja tunteja seuraavat luokan oikea opettaja, pari muuta harjoittelijaa ja yhdelle tunnille seuraajaksi tulee myös joku yliopiston opettajista. Jännät paikat siis luvassa.

Syksyyn on mahtunut monenlaista. Olen mm. innostunut loomailusta! (En tiedä onko tekniikalle jokin fiksummalta kuulostava nimitys suomeksi käännettynä, mutta englanniksi siis Looming)
Neulonta on "so last season". Kun muut kaivavat luennon alussa esiin neulontapuikot ja lankaa, minä nostan laukustani pöydälle kirjavia kumilenksuja ja aloitan loomailun :D
Loomailussa tehdään siis koruja pienistä kumilenksuista virkkuukoukulla tai käsin erilaisia apuvälineitä käyttäen. Itse en omista ainakaan vielä mitään hienoja korunteko laitteita, joten teen niitä joko pelkällä virkkuukoukulla tai kahden kynän avulla.

Kumilenksuja, joista koruja tehdään, myydään esimerkiksi Sinellissä.

Voisin tässä samalla, kun kerrankin ehdin jotain kirjoittamaan, esitellä muutamia viime keväänä Kirjonta 1 -kurssilla tekemiäni kirjontatöitä. Rakastuin etenkin konekirjontaan, mutta jostain syystä ompelukoneeni ei suostu ompelemaan kirjontalangalla katkaisematta sitä heti....mur. Ehkä vielä joskus voin konekirjoa kotona. Toivo elää!

Kanavakirjontaa

Vanukirjontaa

Päällikeompelua eli applikointia

Tilkkumaalausta

Märkähuovutetulle pohjalle tehtyä konekirjontaa.

Vapaata pistokirjontaa

Olen menossa joulukuussa Naisten joulumessuille Wanhaan satamaan myymään huovutuksiani yms. Siitä voisin kertoa seuraavalla kerralla enemmän!

-Anni

Synttärikortteja

Olen tänään menossa neljän serkun ja Pappani syntymäpäiville. Suvussani monella synttärit ovat niin lähekkäin, että on helpompaa viettää niitä samaan aikaan. Nyt siis olen ahertanut pari päivää korttien parissa. Rakastan korttien askartelua ja teen kaikki aina niiden saajaa ajatellen. Äsken sain viimeisenkin vihdoin valmiiksi ja kohta lähdetään syömään kakkua!

Papalle akvarelleilla maalattu lehti, joka on liimattu korttipohjaan 3D-tarroilla.

Tässäkin kortissa käytin 3D-tarroja. Heh...tungen niitä aina kaikkiin kortteihin...

Pikkuinen norsu eksyi kortin yläkulmaan :D

Julian 6v. korttiin leikkasin nahasta vohveliosan, jäätelö on vanhaa tapettia ja nonparellit helmiä.

Serkkuni otto on taitava pianonsoittaja. Korkettimet on myös liimattu koholle 3D-tarroilla ja takaosan puu on kontaktimuovia.

Akvarelleilla maalattu kortti. Osa taloista on koholla 3D-tarroilla, kuten myös pilvet.

Neulemekko ja neljä lapasta

Neulominen ei ole koskaan ollut minun juttuni. Aiemmat kokemukseni pohjautuvat lähinnä ala-asteella neulottuun köyryselkäiseen lampaaseen ja ylä-asteella väkerrettyihin lapin lapasiin, joten opiskelemaan päästessäni en juurikaan osannut muuta, kuin aloitussilmukoiden luomisen.

Neulonta ja virkkaus kuuluu Helsingin yliopistossa Käsityötieteiden pakollisiin peruskursseihin. Odotin kurssia innoissani (halusin oppia neulomaan tuskaisista kokemuksista huolimatta), mutta samalla peläten joutuvani neulontapuikkojen kilinän ja sekunneissa valmistuvien villapaitojen keskelle. Pelko oli kuitenkin turha, sillä kaikki aloitettiin perusasioista.

Kurssin alussa sain ensimmäistä kertaa elämässäni innostuksen kipinän neulontaa kohtaan. Kurssi innoittikin minut aloittamaan erilaisia omia neulontaprojekteja siihen tahtiin, etten kohta edes muistanut, mitä kaikkea olin tekemässä ja lopulta kaikki jäivät kesken...

Kurssilla kokeilimme mm. "vääräkätisesti neulomista", kirjoneuletta ja sukan kantapään tekoa (neuloimme siis pelkän kantapään). Teimme myös kaksi isompaa työtä, jotka olivat lapanen ja neulevaate.

LAPANEN:
Opettajat olivat vähentäneet oppilaiden taakkaa ja siksi lapasia piti tehdä vain yksi. Innokkaana ja todella fiksuna ihmisenä, tein kaksi lapasta, jotka käteen laitettaessa osoittautuivat sellaisen ihmisen lapasiksi, jolla on kaksi oikeaa kättä. Päätin olla ahkera ja tehdä vielä kaksi vasemman käden lapasta, jotta oikeat saisivat parit.

Pitsineuletta

Takaosa helmineuletta

NEULEMEKKO:
En halunnut ottaa liian suuria tavoitteita neulevaatteen suhteen, joten tein neulemekon kolmevuotiaalle serkulleni. Mekon tekokaan ei sujunut täysin ongelmitta. Aloitin neulomisen vanhoilla pyöröpuikoilla BabyAlpaca Silk- langalla. Neuloin noin 20cm, kunnes tajusin, ettei minun käsialallani ja kyseisellä langalla saa siistiä jälkeä. (Muutenkin puikot hajosivat ja jouduin teippaamaan niitä vähän väliä kasaan).

Vaihdoin langan Sukkalankaan ja ostin uudet pyöröpuikot. Neuloin mekon helmaa yhdeksän tuntia putkeen, kunnes tajusin sen menneen alusta asti kierteelle ja jouduin purkamaan koko tekeleen. Aloitin helman teon vielä muutaman kerran alusta, samoin myöhemmin etu- ja takakappaleen, mutta suureksi yllätyksekseni sain lopulta mekon valmiiksi! Sukkalanka ei todellakaan ollut mikään paras lanka pikkutytön mekkoon, mutta vaate istui silti kauniisti, mikä on mielestäni hieno saavutus!

Neulevaatteen ainoat kriteerit olivat siis hihat ja jotain piti tehdä neulekoneella. Neulekoneet eivät pidä minusta, joten tein koneella neuloen vain pitkän pötkylän, josta muotoilin ruusun. Kuvissa poseeraa siis ihana serkkuni Venla. :)

Lapinpöllöveljekset

Aloitin vuoden alussa lapinpöllön huovuttamisen. Pöllö oli tilaustyö eräälle tutun tutulle ja sen oli tarkoitus päästä lopulta istuskelemaan takan päälle asiakkaan mökille. Melko pian työn aloittamisen jälkeen tajusin, miten kauan pöllön tekemiseen kuluu aikaa! (Pöllö on nimittäin 35cm korkea ja huovutin sen koko selän ja siipien sulat yksitellen). Tököttelin sitä muutaman tunnin kerrallaan, pari kertaa viikossa, koko kevään ajan ja pari viikkoa sitten sain sen vihdoin valmiiksi.
Ongelmaksi koitui hinnan asettaminen työlle, johon menikin paljon enemmän aikaa, kuin olin suunnitellut. Lopulta tulin siihen lopputulokseen, että huovutan asiakkaalle kokonaan uuden. Toisen pöllön tekeminen sujui huomattavasti ripeämpään tahtiin, kun kaikki suunnittelutyö yms. oli jo tehty edellisen kohdalla.
Nyt pöllöveljekset ovat molemmat valmiit ja toinen (isopäisempi) pääsee kohta uuteen kotiin :)

ensimmäinen lapinpöllö

Isopää

Ensimmäisen pöllön selkä

Lampi on luonnon peili

Pyrin keväällä 2013 opiskelemaan käsityönopettajaksi Helsingin yliopistoon ja sinne myös suureksi onnekseni pääsin. Kouluun haetaan ensin VAKAVA-kokeella, jonka jälkeen kokeen pistemäärän perusteella osa kutsutaan haastatteluun. Haastatteluun piti tehdä ennakkotehtävä, joka pisteytettiin sitten erikseen haastattelun jälkeen.
Ennakkotehtävän aiheena oli peili ja yhtenä tehtävän osana minun piti suunnitella erilaisia tekstiilimateriaaleista tehtyjä peilinkehyksiä ja toteuttaa suunnitelmista yksi. Sain heti mielikuvan kasvikehyksistä, sillä luonto on lähellä sydäntäni ja valokuvaan myös todella paljon. Erityisesti veden heijastukset ovat kauniita ja päätin siis neulahuovuttaa metsäkasveja ns. lammen ympärille, josta ne peilautuvat "veteen". Kehyksen taakse tein ketun, sillä rakastan kettuja! Tässä sitten muutama kuva lopputuloksesta  :)

Tästä se alkaa!

Päätin ottaa uuden askeleen elämässäni ja aloittaa blogin kirjoittamisen! Olen aina rakastanut käsitöiden tekemistä ja etenkin huovutusta. Blogini tulee siis pitämään sisällään paljon erilaisia neulahuovutettuja ötököitä ja elukoita. Mukaan mahtuu varmasti myös muita käsitöitäni.

Jännityksellä odotan, miten blogin pitäminen alkaa sujua! Toivottavasti työni herättävät inspiraatiota ja hyvää mieltä, sillä se on käsitöissä tärkeintä :)