Neulemekko ja neljä lapasta

Neulominen ei ole koskaan ollut minun juttuni. Aiemmat kokemukseni pohjautuvat lähinnä ala-asteella neulottuun köyryselkäiseen lampaaseen ja ylä-asteella väkerrettyihin lapin lapasiin, joten opiskelemaan päästessäni en juurikaan osannut muuta, kuin aloitussilmukoiden luomisen.

Neulonta ja virkkaus kuuluu Helsingin yliopistossa Käsityötieteiden pakollisiin peruskursseihin. Odotin kurssia innoissani (halusin oppia neulomaan tuskaisista kokemuksista huolimatta), mutta samalla peläten joutuvani neulontapuikkojen kilinän ja sekunneissa valmistuvien villapaitojen keskelle. Pelko oli kuitenkin turha, sillä kaikki aloitettiin perusasioista.

Kurssin alussa sain ensimmäistä kertaa elämässäni innostuksen kipinän neulontaa kohtaan. Kurssi innoittikin minut aloittamaan erilaisia omia neulontaprojekteja siihen tahtiin, etten kohta edes muistanut, mitä kaikkea olin tekemässä ja lopulta kaikki jäivät kesken...

Kurssilla kokeilimme mm. "vääräkätisesti neulomista", kirjoneuletta ja sukan kantapään tekoa (neuloimme siis pelkän kantapään). Teimme myös kaksi isompaa työtä, jotka olivat lapanen ja neulevaate.

LAPANEN:
Opettajat olivat vähentäneet oppilaiden taakkaa ja siksi lapasia piti tehdä vain yksi. Innokkaana ja todella fiksuna ihmisenä, tein kaksi lapasta, jotka käteen laitettaessa osoittautuivat sellaisen ihmisen lapasiksi, jolla on kaksi oikeaa kättä. Päätin olla ahkera ja tehdä vielä kaksi vasemman käden lapasta, jotta oikeat saisivat parit.

Pitsineuletta

Takaosa helmineuletta

NEULEMEKKO:
En halunnut ottaa liian suuria tavoitteita neulevaatteen suhteen, joten tein neulemekon kolmevuotiaalle serkulleni. Mekon tekokaan ei sujunut täysin ongelmitta. Aloitin neulomisen vanhoilla pyöröpuikoilla BabyAlpaca Silk- langalla. Neuloin noin 20cm, kunnes tajusin, ettei minun käsialallani ja kyseisellä langalla saa siistiä jälkeä. (Muutenkin puikot hajosivat ja jouduin teippaamaan niitä vähän väliä kasaan).

Vaihdoin langan Sukkalankaan ja ostin uudet pyöröpuikot. Neuloin mekon helmaa yhdeksän tuntia putkeen, kunnes tajusin sen menneen alusta asti kierteelle ja jouduin purkamaan koko tekeleen. Aloitin helman teon vielä muutaman kerran alusta, samoin myöhemmin etu- ja takakappaleen, mutta suureksi yllätyksekseni sain lopulta mekon valmiiksi! Sukkalanka ei todellakaan ollut mikään paras lanka pikkutytön mekkoon, mutta vaate istui silti kauniisti, mikä on mielestäni hieno saavutus!

Neulevaatteen ainoat kriteerit olivat siis hihat ja jotain piti tehdä neulekoneella. Neulekoneet eivät pidä minusta, joten tein koneella neuloen vain pitkän pötkylän, josta muotoilin ruusun. Kuvissa poseeraa siis ihana serkkuni Venla. :)

Lapinpöllöveljekset

Aloitin vuoden alussa lapinpöllön huovuttamisen. Pöllö oli tilaustyö eräälle tutun tutulle ja sen oli tarkoitus päästä lopulta istuskelemaan takan päälle asiakkaan mökille. Melko pian työn aloittamisen jälkeen tajusin, miten kauan pöllön tekemiseen kuluu aikaa! (Pöllö on nimittäin 35cm korkea ja huovutin sen koko selän ja siipien sulat yksitellen). Tököttelin sitä muutaman tunnin kerrallaan, pari kertaa viikossa, koko kevään ajan ja pari viikkoa sitten sain sen vihdoin valmiiksi.
Ongelmaksi koitui hinnan asettaminen työlle, johon menikin paljon enemmän aikaa, kuin olin suunnitellut. Lopulta tulin siihen lopputulokseen, että huovutan asiakkaalle kokonaan uuden. Toisen pöllön tekeminen sujui huomattavasti ripeämpään tahtiin, kun kaikki suunnittelutyö yms. oli jo tehty edellisen kohdalla.
Nyt pöllöveljekset ovat molemmat valmiit ja toinen (isopäisempi) pääsee kohta uuteen kotiin :)

ensimmäinen lapinpöllö

Isopää

Ensimmäisen pöllön selkä